-
Äiti
Äitini kuoli kolme viikkoa sitten, siitä tämä tauko. Hän oli jo iäkäs, väsynyt ja halusi pois, joten kuolema ei tullut yllätyksenä. Silti se pysäyttää. Suru ei ole ollut lohdutonta, vaan pikemminkin kuin pehmeä huopa, johon olen kääriytynyt ja halunnutkin kääriytyä. Olen tehnyt pakolliset, mutta en enempää. Puhunut enimmäkseen perheen kesken. Muistellut, nauranut ja itkenyt. Viimeisenä yönä ennen äidin kuolemaa havahduin siihen, kun joku sanoi unessani hyvin käskevällä äänellä, että äitisi soittaa. Heräsin ja minun oli vaikea hengittää. Mietin lähestyvää kuolemaa ja ajattelin, että pian en ole enää kenenkään lapsi. Mitä sitten, kun kukaan ei enää rakasta samalla tavalla ehdoitta ja pyyteettömästi kuin äiti? Sitten oivalsin, että vaikka äiti…
-
Vuoden parhaat käänteet ja suurimmat oivallukset
Näin vähän jälkijunassa: toivottavasti joulunne oli hyvä ja uusi vuosi on alkanut inspiroivasti. On pitänyt monta kertaa tulla tänne kirjoittamaan, mutta se on jäänyt. Aina syystä tai toisesta. En ole oikein koskaan tykännyt juhlia uutta vuotta, mutta vuosien varrella mulle on tullut tiettyjä omia traditioita. Yksi on se, että käyn läpi mennyttä vuotta, ja siihen tämä blogi tarjoaa erinomaisen välineen – tästä kun on tullut itselleni eräänlainen päiväkirja. Nyt kahlatessani läpi vuoden 2018 kirjoituksia, tallentelin sieltä vuoden varrella syntyneitä oivalluksia. Elämä itsessään kun on paras opettaja. Oli myös hauska nähdä, miten elämä voi pyörähtää yllättävällä tavalla ympäri vuoden aikana. Vuosi sitten kun mulla ei ollut vielä aavistustakaan tästä talosta. Tai…
-
Kuin viimeistä joulua
Oli pakko muuttaa vähän radikaalimmin blogin ulkoasua, jotta tämä olisi mahdollisimman lukijaystävällinen. Täällä saattaa olla edelleen jotain kummallisuuksia, mutta toivottavasti ei isompia, ja jotain säätöä tämä vielä vaatii. Kommentoikaa, jos huomaatte jotain mikä ei ollenkaan toimi. Blogi näyttää nyt sitten toistaiseksi tältä – toivottavasti lukeminen ei tunnu hankalalta. Ja ulkona näyttää tuolta kun kuvissa. Niin kaunista, mutta n i i n kylmää. Nytkin reilut 20 astetta pakkasta ja siihen pieni viima päälle. Tuleepahan testattua paitsi oma, niin myös tämän talon talvenkestävyys. Onni onnettomuudessa on ollut se, että olen potenut flunssaa kotona, ja minulla on ollut mahdollisuus lämmittää taloa. Olisi voinut mennä aika vilpoiseksi muuten. Takassa ja…
-
Kotiinpaluu
Oli aika uskomatonta palata sateisesta ja pimeästä Helsingistä näihin maisemiin. Tänne oli saatu parikymmentä senttiä uutta lunta, ja maisema oli muuttunut kauniin talviseksi. Seisoin pitkään tuolla ulkona vain ihmettelemässä – tämähän on ensimmäinen talveni tässä, enkä ole toistaiseksi päässyt vielä nauttimaan kunnolla talvisista maisemista. Palasin väsyneenä, niin kuin yleensä aina. Matkat Suomeen ovat paitsi tosi tärkeitä ja mukavia, niin myös väsyttäviä intensiivisyydessään. Jälleennäkemisen iloa, yhdessä olemisen lämpöä, huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä ja eroamisen surua mahdutettuna muutamaan päivään. Muuttaessaan ulkomaille, sitä usein tuomitsee itsensä ikuisesti jonkinlaiseen välitilaan. Haluaisi olla siellä, mutta koti on jo vahvasti täällä, ja aina on ikävä jonnekin. Olen asunut Norjassa kohta kuusi vuotta, ja nyt oli ensimmäinen…
