Suuntana omavaraisuus, huhtikuu – suunnitelmia ja vinkkejä
On taas kerran kuukaudessa ilmestyvän Suuntana omavaraisuus- yhteispostauksen aika.
Aiheena omavaraisuus on ilmeisesti mielessäni, koska viime yönä keittelin unessani fetaa vuohenmaidosta (oikeassa elämässä en ole koskaan keittänyt minkäänlaista juustoa…).Käytännössä olen ensi kesän suhteen edelleen suunnittelun asteella. Vai ehkä haaveilun? Saa nähdä.
Lunta on ollut tänä talvena niin paljon, että menneen viikon lämpöjakso ei niitä merkittävästi sulattanut, ja sitä on edelleen tätä aurattua pihaa lukuunottamatta polveen saakka. Tuonne tulevaan puutarhaan ja kasvimaalle ei pääse vielä edes mittailemaan, saati että siellä voisi jotain tehdä. Niinpä suunnitelmat etenee lähinnä omassa päässäni. Olen tilannut siemeniä, mutta mitään en ole vielä kylvänyt.
Minulle ja monelle muullekin kasvimaata tai puutarhaa perustavalle on varmaan aika tyypillistä se, että siihen käytetään rahaa. Ostetaan multaa, ostetaan siemeniä, ostetaan taimia ja kaikkea muuta mitä alussa tarvitsee. Olen nyt miettinyt, miten asia olisi mahdollista hoitaa mahdollisimman halvalla, etenkin kun asun tässä vuokralla. Voisiko jo pihaa ja puutarhaa perustaessa olla omavarainen?
Tietenkin voi, ja moni varmaan onkin. Omalla kohdalla se kuitenkin tarkoittaa asioiden miettimistä uudella tavalla. Ettei vaan hurauta autolla lähimpään puutarhamyymälään ja osta autoa täyteen multasäkkejä ja taimia. Niin olen aikaisemmin tehnyt.
Fakta on tietenkin myös se, että rahan avulla prosessi nopeutuu aika tavalla. Itse olen niin malttamaton, että on suuri houkutus ajaa sinne puutarhamyymälään. Ehkä joudun senkin vielä tekemään, mutta ainakin yritän miettiä myös muita vaihtoehtoja. Tiedän, että esim. permakulttuurissa on tähän hyviä ratkaisuja, mutta en tiedä asiasta tarpeeksi. Tämä onkin asia, mikä vaatii opiskelua.
Mutta kunhan hanget sulavat, saan tänne toivottavasti sen kaivinkoneen avuksi. Onneksi vuokraisännillä on kaivinkone ja muitakin kaivuuhommia tässä ihan lähellä, joten se tulee tänne talon puolesta. Nähtäväksi jää, minkälainen maa-aines tuolla pajukon alla odottaa. Siellä pitäisi olla vanha perunapelto. Luomulaatuista hevosen lantaa mulla on aika rajattomasti, kun vaan jaksaa lapioida.
Muutama kasvulaatikko on valmiina jo aikaisemmilta vuosilta. Aika edullisesta hinnastaan huolimatta valmiit kasvulaatikot tulevat kalliiksi, jos ja kun niitä niitä joutuu hankkimaan monta. Mulla myös on mahdollisuus saada puutavaraa ilmaiseksi, joten kasvulaatikot voisi tietenkin väsätä itse. Siinä tulee esteeksi ainoastaan oma jaksaminen ja rajalliset resurssit, mutta saa nähdä.
Olen viljellyt aikaisemmin usein juuri kasvulaatikoissa tai ihan avomaalla, mutta muitakin vaihtoehtoja tietenkin on. Tämä vaatii kuitenkin edelleen perehtymistä ja opiskelua.
Tässä pitäisi nyt malttaa mielensä ja muistaa, että ei tätä yhdessä kesässä rakenneta. Aina on varaa myös epäonnistua, oppia ja tehdä seuraavana vuonna ehkä toisella tavalla. Pitäisi muistaa nauttia matkasta.
Tilasin tänään siemeniä ruotsalaiselta Impectalta. Siellä on myynnissä paljon erilaisia kulttuuriperintökasveja, ja niihin painotin omatkin hankintani. Tässä kohtaa tein ihan tietoisen valinnan ostaa siemenet kaupasta, koska aika on jo vähän tiukilla. Vanhat perinteiset lajikkeet ovat yleensä hyviä ja kestäviä, ja ensi kesänä mulla on sitten toivottavasti jo omiakin siemeniä. Suomessahan siemenet kannattaa ensisijaisesti varmaan ostaa vaikkapa Hyötykasviyhdistykseltä (Nämäkin linkit ovat taas vain vinkiksi, ei maksettuja mainoksia).
Koska tiesin, että pakolliset Suomen reissut tulevat pätkimään tätä kevättä, en edes yrittänyt kasvattaa tomaatin taimia itse, vaan ostan ne suosiolla valmiina. Niitäkin saattaa saada aika edullisesti, kun ajoittaa ostosreissunsa oikein. Jotain muutakin saattaa tulla ostettua valmiina taimina, mutta saa nähdä.
Perennapenkkien perustaminen on sitten pidempiaikainen projekti ja tänä kesänä mennään vielä kesäkukilla. Jatkossa yritän saada taimia kasaan ystäviltä ja tutuilta. Olen raivannut tuota puron rantaa, ja lepikon alta paljastui lehtomainen metsä. Toiveena olisi saada sinne kasvamaan ainakin karhunlaukkaa, mutta jää nähtäväksi onnistunko. Ehkä vuohenputkeakin johonkin. Olisi villivihanneksia omasta takaa.
Toivottavasti toukokuun postauksessa on sitten jo jotain konkreettista etenemistä esiteltävänä. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, maa on sula. Pikkutaimet kasvavat toivottavasti kovaa vauhtia.
Ja sitten se vinkki:
Marie & Gustav Mandelmann on ruotsalainen pariskunta, jolle parvekeviljely Tukoholmassa ei riittänyt, ja he ostivat 60 hehtaarin ränsistyneen tilan Djupadalin Skånesta. Siitä on nyt reilu 20 vuotta. Tänä aikana he ovat kovalla työllä rakentaneet maanpäällisen paratiisiin eläimineen, puutarhoineen ja peltoineen. He ovat ruuan suhteen lähes omavaraisia, ja vuodesta 2015 he ovat pyörittäneet tilaa myös omalla tuuli- ja aurinkoenergialla.
Sittemmin he ovat kirjoittaneet myös useita kirjoja, kuvanneet tilan elämästä kertovaa tv-sarjaa, ja tilasta on tullut matkailukohde melkein ongelmaksi saakka.
Kirja”Självhushållning på Djupadal” on varsinainen tietopaketti ja kattava opas omavaraisen elämän saloihin. Siitä löytyy ohjeet niin eläinten pitoon kuin puutarhanhoitoon. Kirjassa on paljon myös reseptejä. Sitä paitsi se on kaunis kirja ihan vain selailtavaksi. Suosittelen lämpimästi. Kirjaa voit tilata ainakin Adlibriksesta. (tämäkin vain vinkiksi).
En ymmärrä, miksi Ruotsissa supersuosion saavuttanutta Mandelmanns -sarjaa ei ole näytetty Suomen televisiossa (eikä täällä Norjassa). Tai miksi heidän kirjojaan ei ole käännetty suomeksi. Olen nimittäin täysin vakuuttunut, että sarjalle riittäisi katsojia myös Suomessa. Jos joku siellä toisella puolella sattuu tuntemaan jonkun, joka tällaisista asioista vastaa, niin vinkatkaa ihmeessä. Mandelmannit myös Suomen televisioon!
Djupadalin nettisivut löydät täältä
Jos ruotsin kieli sujuu ja sinulla sattuu olemaan internetissä VPN-yhteys, jolla pääsee katsomaan muidenkin maiden tv-ohjelmia, niin sarja löytyy täältä.
Ja jos ei muuta, niin käy edes huokailemassa google-kuvahaussa
Nyt ei muuta. Aurinko paistaa, tuuli ulvoo nurkissa ja tuossa lintujen ruokintapaikalla tepastelee kymmenittäin peipposia ja mustarastaspariskunta. Se taitaa kuulkaa olla kesä tulossa!
Alla linkit muihin yhteispostaukseen osallistuneisiin blogeihin. 26 erilaista tapaa suuntautua yhä omavaraisempaan elämään. Käy ihmeessä tutustumassa ja inspiroitumassa!
- Urban Farming
- Harmaa torppa
- Tsajut
- Sarin puutarhat
- Korkeala
- Jovelan talopäiväkirja
- Maalaiskaupungin piha
- Riippumattomammaksi
- Kohti laadukkaampaa elämää
- Metsäläisten elämää
- Sorakukka
- Laura eli Javis
- Maatiaiskanasen Elämää
- Rakkautta ja maanantimia
- Palokankaan pientila
- Alussa oli Vehkosuo
- Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi
- Pienenpieni farmi
- Iso-Orvokkiniitty
- Villa Koira
- Mrs Sinn
- Torpan Tyttö
- Ku ite tekee
- Luomulaakso
- Caramellia
- Airot ulapalla
30 Comments
Marja Nuora
Tsemppiä sinulle puutarhan perustamisen omavaraisuuden kasvattamiseen. Omassa blogissani kirjoitin muutamasta permakultuurikirjasta joista voisi olla apua, esim. ”Permakultur! Framtiden i din trädgård” sisältää hyviä käytännön vinkkejä!
Kiinnitin huomiota siihen, että sinne on jo peipposet tulleet, täällä on paljon vähemmän lunta, mutta eipä kyllä vielä näy peipposia!
Koetankin tutustua paremmin tuohon Djupadaliin, vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Kuinka en ole siihen törmännyt, vaikka olen käynyt Skånessa useampaakin otteeseen viime vuosina!
admin
Kiitos, käyn lukemassa blogisi. Ajattelinkin, että tässä porukassa on varmasti paljon tietoa ja osaamista tuon permakulttuurin tiimoilta.
Eilinen kova tuuli toi ison parven koiraspeippoja tuohon ikkunan taakse ruokintapaikalle, ja tänään kuulin ekan peipon laulun – se on kuulostaa joka kevät yhtä ihanan kesäiseltä!
Olen vähän yllättynytkin, että ihmiset eivät näytä tuntevan/ tietävän näitä Mandelmanneja. Ovat Ruotsissa supersuosittuja. Mietin, että viitsinkö edes laittaa moista vinkkiä, kun kaikki kuitenkin tietävät… onneksi laitoin!
Heidän tilalleen pääsee vierailemaankin, mutta yleisöryntäys on aiheuttanut ongelmia ja häirinnyt naapurisopua siinä määrin, että vierailuaika pitää kai tilata nyt etukäteen.
Laura eli Javis
Perennoja saa helposti kerättyä aikamoisen määrän jos on puutarhureita kavereina. Niitä kun joutuu joka tapauksessa välillä harventamaan. Näin minä olen saanut kasvatettua oman pihani penkkejä aivan hurjasti. Keräilen ja saan ystäviltä myös perennojen siemeniä, joita nakkelen suoraan otollisiin kasvupaikkoihin tai kasvattelen sisällä taimia. Oli kiva lukea myös pohdintaa tuosta rahankäytöstä uuden pihan perustamisessa. Sitä palaa ihan hirveästi jos kaiken joutuu ostamaan valmiina. Itse yritän hyödyntää kaiken pihapiiristä tulevan viherjätteen seuraavien vuosien kasvualustaksi. Toivotaan, että lumet pian sulavat niin pääset jo tositoimiin!
admin
Mulla on jokunen ystävä, jolla on komeat perennapenkit ja sieltä olen ajatellut vähän kerjätä itsellenikin. Täällä on myös vanhoja hylättyjä pihoja, joista voisi löytää vanhoja perennoja (omistajan luvalla tietenkin).
Rahaa saa palamaan, mutta edullisestikin pääsee. Mulla ei sitä viherjätettä tai kompostia vielä ole, mutta saa nähdä, mitä kehittelen. Toivottavasti tuolta paljastuu edes kohtalainen maa-aines, jota voi sitten vähitellen parannella.
Toivon todellakin, että lumet lähtee… nyt palanneet yöpakkaset vaan hidastavat sulamista.
Emma
Djupadal näyttää ja kuulostaa hienolta projektilta! Täytyypä perehtyä tarkemmin. Impectalta on minullakin ollut mm. mammuttipetäjän siemeniä 😀 Muistaakseni yhden taimen sain alkuun mutta ei sitten kesän yli kestänyt. Mutta kaikkea pitää aina kokeilla…
admin
Djupadal on ihan uskomattoman hieno paikka ja se ohjelma on tosi mukavaa katsottavaa. Kirja on taas tosi hyödyllinen.
Mäkin tykkään kokeilla kaikenlaista – eipä sitä muuten tiedä, ellei kokeile. Toistaiseksi noi kulttuuriperintökasvit ovat kuitenkin osoittautuneet helpoiksi ja kestäviksi.
satu
Kiitos todella mielenkiintoisesta katseluvinkistä. Pitäisiköhän meidän alkaa porukalla ehdottelemaan Ylelle uutta ohjelmaa 😉
admin
Kyllä Mandelmannit nyt tanskalaiselle maajussille vetää hyvinkin vertoja 🙂 . Tosi kivaa katseltavaa. Aletaan vaan ehdottelemaan.
Sus'
Entäs Kissa, onko hänet perehdytetty omavaraisuuteen, käskytetty hankkimaan pakkaseen hiiriä ym elukoita? Kurrrr=)
Ylen sivuilla on sellainen osio josta voi pyytää ohjelmia. sinne vaan pyyntöä ja sit some kautta levittämään asiaa ja että käyvät muutkin pyytämässä. Tarpeeksi kun vinkuu niin toiveet toteutuu, Sydänmen asiallikin pyörii taas=)
Menestystä ja voimia, sekä ennenkaikkea kärsivällisyyttä.
admin
Tämä mustavalkoinen, Lille Venn nimeltään, on halutessaan hyvinkin omavarainen, se eli nimittäin villinä monta vuotta ennen meille muuttamistaan. Siinä ei kauan nenä tuhise, kun sillä on hiiri suussa.
Taustalla näkyvä rotukissa Ivar hakee hiiret sitten sieltä Lille Venin pakastimesta. Se toi tässä vähän aikaa sitten mulle ylpeänä hiiren, jolla kuolinkankeus oli edennyt jo aika pitkälle :D.
Hyvä vinkki toi Yle, pitää alkaa pommittaa.
Luomulaakson Maria
Kiitos ihanista vinkeistä! Kävin jo huokailemassa yhden jos toisenkin linkin takana. 😀
admin
Kiva, että vinkit ja linkit oli uusia! Niitä ei ole koskaan liikaa.
Urban Farming
puutarhaohjelmat ovat siitä hyviä, että niitä voi katsoa, vaikka puheesta ei ymmärtäisi mitään. siispä linkkisi käyttöön…
admin
Ihan totta. Kyllä sieltä sen tärkeimmän ymmärtää.
Tuula/Maalaiskaupungin piha
Keittojuusto on hyvää ja helppo tehdä ja uunijuusto ehkä vielä helpompi.
admin
Helppoa se oli siinä unessakin :). Pitänee joskus kokeilla!
Kevät
Työkaveri vinkkasikin tuosta Mandelmanns ohjelmasta, en ole vielä sitä kerennyt seuraamaan, mutta nyt on varmaan jo ihan pakko. Perennoja kannattaa kysellä tutuilta, niistä saa isojakin jakotaimia helposti. Hyvää kevään odotusta!
admin
Mulla on täällä yksi ystävä, jolla on mahtava piha. Saa nähdä, raaskiiko se luopua… Sitten olen huomannut tuolla ihan tien varsilla mm. akileijaa ja muita vanhoja perennoja – en tiedä, ovatko vanhoja talon paikkoja vai levinneet sinne muuten vaan, mutta kannattaa pitää lapiota mukana autossa :).
Jovelan Johanna
Suosittelen vahvasti tekemään kasvatuslaatikot itse. Niiden kanssa ei juurikaan sen enempää mene aikaa kuin valmiiden kanssa taiteiluun ja kestävyys on ihan eri luokkaa 🙂 Aurinkoista kevättä ja puuhailun iloa sinne 🙂
admin
Järkevää olisi tietenkin tehdä ne itse. Hyvää puutavaraa saisin nimittäin ilmaiseksi vuokraisänniltä, koska heillä sitä riittää. Kaikkea ei tietenkään tarvitse saada laatikoihin heti ensimmäisenä kesänä.
Kun touhuan täällä pääsääntöisesti yksin, niin jää nähtäväksi, mitä ehdin/ jaksan/ osaan tehdä.
Puuhailun iloa sinnekin!
Susa
Siinäpä olisikin blogiin jutun juurta kun mahdollisimman pihistellen alkaisi puutarhaa väsäämään. Olisiko se sitten nimeltään Pihin puutarhurin blogi? Se on kyllä niin, että kun rahalla alkaa pihaa tekemään ja etenkin piha remontteja, kivetyksiä ja kaivinkonehommia niin äkkiä ei puhutakaan satasista, vaan ollaa siirrytty jo tonneihin.
Kaivinkoneen käyttömahdollisuus on myös iso plussa, johon monella ei ole mahdollisuutta. On joko liian vähän rahaa tai koneellisia tuttuja ja joillain vain niin ahdas piha, ettei mahdu pikkaisinkaan kone. Me saadaan onneksi kone kerta kesään lainaan ja Isäntä edellisessä työssään ajeli niitä työkseen. Helpottaa ihan tolkuttomasti tilannetta kun meillä on iso piha ja paljon tekemistä.
admin
Rahaa saa palamaan jos haluaa ja jos sitä on. Ja se saattaa tietysti nopeuttaa asioita, mutta siinä saattaa mennä myös lapsi pesuveden mukana. Saattaa tulla liiankin valmista ja liian nopeasti, varsinkin kun on kyseessä vanha piha.
Se kaivuri on kyllä tuon pajukon nujertamisessa varmaan ainoa järkevä juttu. Ensin mietin, että lähden vääntämään niitä rautakangella, mutta se ei ehkä ole fyysisesti järkevää., siinä on äkkiä selkä pilalla.
Olen välillä vähän harmitellut, kun asun vain vuokralla, eikä piha ole ihan ikioma. Mulla on kuitenkin niin hyvät vuokranantajat, että tämä diili saattaa olla lopulta aika erinomainen. Heillä kun on varaa/ mahdollisuus/ halua olla tukemassa tätä projektia, ja tiedän, että saan asua tässä juuri niin kauan kuin haluan.
Ilona / Torpan Tyttö
Mandelmanns lienee syytä pistää katselulistalle, kun sitäkin nyt blogissasi ja kommenteissa noin kovasti kehutaan – kiitos vinkistä! 🙂
Pihin puutarhurin käsikirja voisi olla ihan hyvä idea, helppoine nikkarointiohjeineen (ne kasvatuslaatikot ym…)
admin
Mandelmanns kannatta kyllä katsoa, tosi kivaa katseltavaa.
Pitäiskö alkaa kirjoittaa pihin puutarhurin opasta… olen nimittäin ajatellut olevani tän puutarhan ja kasvimaan suhteen mahdollsimman pihi. Ja työllehän ei lasketa hintaa.
Sorakukka
Ohjelmiin on hankala ottaa kantaa kun ei itse seuraa oikein mitään mutta veikkaan kuitenkin että Suomestakin katsojia löytyisi.
Toivottavasti vuohenputkea löytyisi 🤭 Itsekkin syksyllä sillä silmällä kahtelin pihaa ja näyttää siltä että saan suunnitella vuohenputkille oman tilan missä saapi levitä.
admin
Kun googlasin vuohenputken istuttamista ja kasvuolosuhteita, tuli vaan roundup- mainoksia ja ”kuinka päästä eroon vuohenputkesta” -tyyppisiä artikkeleita :D. Eli pitänee harkiten valita se kasvatuspaikka. Onneksi on iso tontti, missä leikkiä.
Sanni / Riippumattomammaksi
Tiedän tuon houkutuksen nopeuttaa rahalla puutarhahommia rahalla! Olen myös kiinnostunut permakulttuurista ja yritän rakentaa meidän puutarhaa pääosin juuri pihistellen ja ollen sen kanssa omavarainen ihan alusta pitäen. Mutta kyllä vaan sorruin viime kesänä tilaamaan pihaan multakuorman 😀 Vaikka lannoitteet ym. tulivatkin omasta takaa, niin en olisi millään ilveellä malttanut odotella kokonaista kesää, että pääsen viljelemään edes jotain vihanneksia kompostin tekeytymistä odotellessa… Välillä suotakoon lupa oikoa 🙂
admin
Tietäisit miten monta säkkiä multaa olen täällä ostanut aikaisemmille pihoilleni. Niitä ei vaan saa muutossa mukaansa, joten ovat sikäli olleet vähän hukkaan heitettyä rahaa. Oma toiveeni on nyt, että tuolta pajukon alta paljastuisi hyvä maa – tässähän on joskus viljelty jotain. Sitä voisi sitten pikkuhiljaa kohentaa hevosenlannalla ja kompostilla. Mutta jää nähtäväksi.
Kyllä saa välillä oikoakin. Itse en ole mikään tiukka periaatteen ihminen (vaikka sellaisia joskus ihailenkin), vaan yritän toimia järkevästi. Käsissäni ei ole kuitenkaan mikään täysin koskematon paratiisi, joten luulen, että omat toimeni ovat kuitenkin parempaan päin. En ole ainakaan glyfosaattitankin kanssa täällä heilumassa. Vuokraisäntäni nimittäin ehdotti, että hän voi tulla auttamaan rikkaruohojen kanssa… huomasi sitten ilmeestäni, että ehkä ei kuitenkaan 😀
Tiiu/Puutarhahetki
Kiitos vinkeistä! Niistä löytyi mielenkiintoista katseltavaa. Iloa viikkoosi!
Minna -Ku ite tekee
Voi vitsit, kiitos vinkistä! Kävin jo ihailemassa kuvia nettisivuilla. Tuli heti kauhea matkakuume, olispa ihana käydä tuolla vierailulla.