-
Hiljaiset niityt
Sen sijaan, että sujauttaisi varvastossut jalkaan ja hilpaisisi pihalle kasvimaata ihmettelemään, laitoin just tulet hellaan ja teetä kiehumaan. Sellainen kesä. Olin muutaman päivän Suomessa, ja piha oli muuttunut kukkivaksi alkukesän niityksi. Kaikki kasvaa kohisten, lukuunottamatta sitä, minkä olen itse kylvänyt tai istuttanut. Luonnonkukat ja heinä ei niin säistä piittaa, kesä kuin kesä, mutta kylvöksille on edelleen liian viileää. Eilen sää oli säätiedotusta uhmaten kuitenkin lämmin ja kaunis. Piha oli ilokseni täynnä perhosia (kiitos ohdakeperhosten vaelluksen), ja kun tarkkaan katsoi, niin joukossa oli myös mehiläisiä. Mutta tarkkaan piti etsiä, ja niiden määrän pystyi laskemaan. Vaikka tämä oma pihani on täynnä kukkivia niittykasveja, niin mehiläiset ja kimalaiset loistivat poissaolollaan. Ja oikeastaan kaikki…
-
Piha suunnittelee itse itseään
On aika ihanaa viettää vapaapäivän aamua sateen ropistessa kattoon. Saa herätä rauhassa ja juoda kahviaan pitkään ja hartaasti. Linnut laulavat ikkunan ulkopuolella. Näitä sateisia aamuja on vain ollut turhan paljon. Muutamaa lämmintä päivää lukuunottamatta, lämpötila on pysytellyt alle kymmenessä asteessa, ja kesä tuntuu tulevan kovin hitaasti. Kissatkaan eivät halua mennä tänään ulos, vaan nukkuvat sisällä. Lille Venn istui äsken vieressäni tuijottaen minua tiiviisti. Mietin mitä sillä on asiaa. Kun nousin hakemaan lisää kahvia, tuolini vallattiin välittömästi. Joten se olin siis minä, joka oli vallannut Lille Venin tuolin. Minun piti vaihtaa paikkaa. Olen muuttanut aika monta kertaa, ja todennut usein, että tavarat löytävät uudessa kodissa itse paikkansa. Kun vähän aikaa odottaa, ne…
-
Oivalluksia nokkospuskissa
Kuten mainitsin, viime viikko oli vähän alavireinen. Syy selvisi eilen, kun kevätflunssa alkoi tosissaan painaa päälle. Tai voi tietenkin kysyä oliko ensin muna vai kana? Oliko flunssa syy vai seuraus? Toki matalapaineella ja näillä jäätävillä pohjoistuulillakin on osuutta asiaan. Mulla käy usein niin, että kun on jotenkin vetämätön olo, niin ensimmäisenä kärsii ruokavalio. Syön vähän mitä sattuu ja erityisesti makea maistuu. Tosi tyhmää sikäli, että juuri silloin kun on veto pois, pitäisi syödä erityisen terveellisesti. Viime viikon elin pääasiassa leivällä kun en muuta jaksanut – kunhan sai vatsan täyteen. Eilen, kun flunssa oli jo tosiasia, raahauduin sitten pihalle saksien ja lävikön kanssa keräämään kevään ensimmäisiä nokkosia. Kissat tietenkin mukana auttamassa. Tein nokkosista ja kikherneistä munakkaan, jota ryyditin runsaalla valkosipulilla.…
You May Also Like
Luopumisen tuskaa
Yksi onnen avaimia, hyväksyminen
Hevosten välisestä ystävyydestä
-
Varo, mitä toivot
Varo, mitä toivot, koska se voi toteutua, sanotaan. Se tuntuu tätä nykyä käyvän toteen yhä useammin. Kun eilen haaveilin siitä, että tätä paikkaa saisi palautettua vähän entiseen loistoonsa, niin tänään sitten pihaan hurautti vuokraisäntäni paikallisen muurarin, rakentajan ja museoihmisen kanssa. Olen maininnut, että nämä rakennukset ovat sellaista kotimuseotasoa, ja samaa mieltä oli siis museomieskin. Rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, ja näitä kannattaa kunnostaa ja ylläpitää. Hän oli täällä arvioimassa paikkoja, koska aikomuksena on hakea rahoitusta kunnostusta varten. Alunperin oli tarkoitus ainoastaan tukea vähän tuota vanhaa vinossa olevaa navettaa, mutta nyt tuleekin sitten isompi projekti. Siinä puretaan vanhat käyttökelvottomat autotallit navetan päästä (ihan hyvä), kaivetaan maata vanhojen ja painuneiden rakennusten ympäriltä, ja kunnostetaan tietä tuonne puron rantaan. Pihaniitystä tulee tänä kesänä kaivuutyömaa,…
