-
Minä ja puutarha. Kymmenen faktaa.
1.Ensimmäiset puutarhamuistoni: Se, kuinka jalkapohjia paleli ja yöpaidan helma oli aamukasteesta märkä kun seisoin aamulla hernepenkissä syömässä herneitä. Tai kuinka maasta nostetut porkkanat pyyhittiin vaan nurmikkoon ja sitten rouskutettiin. Krassien ja kehäkukkien tuoksu herättää myös tosi voimakkaita lapsuusmuistoja. 2. Vahvuuteni puutarhurina Huolettomuus ja rohkeus. Vaikka saatan raataa naama mullassa ja kädet rakoilla kasvimaata perustaessani, en kuitenkaan ota puutarhanhoitoa niin hirvittävän vakavasti. Kokeilen ja yritän, ja jos joku ei onnistu, niin en menetä yöuniani. Osaan myös iloita niistä pienistä onnistumisistani (Oi, Porkkana!). Vaikka olen asian kanssa puuhastellut jo aika monta vuotta, minulla on silti enemmän intoa kuin taitoa. En todellakaan ole mikään mestaripuutarhuri, vaikka peukalo vähän vihertääkin. 3. Haasteeni puutarhurina: Ajoittainen…
-
Suuntana omavaraisuus, kirjoittajan ja blogin esittely
Tämä postaus on mukana ”Suuntana omavaraisuus” -kirjoitusprojektissa, jossa joukko bloggaajia kirjoittaa kuukausittain aiheeseen liittyvän yhteispostauksen. Aihe on yhteinen, mutta lähestymistapa jokaisella erilainen. Muut yhteispostaukseen osallistujat löydät listana postauksen lopussa. Käy tutustumassa – paljon mielenkiintoisia blogeja ja mielenkiintoisia juttuja! Tämän kuun aiheena on suunnitelmien edistyminen ( jää nyt vähemmälle…) sekä kirjoittajan ja blogin esittely. Olkaapa hyvät! Vähän kirjoittajasta: Päätymiseni Norjaan ja juuri tälle paikkakunnalle oli enemmän ja vähemmän sattumaa. Tai itse puhun tässä yhteydessä mielummin kohtalosta. Tulin tänne vuonna 2010 viikonlopun ratsastusreissulle, paikka hurmasi minut totaalisesti, ja vuoden 2012 alussa muutin tänne asumaan. Muutto ei ollut missään mielessä järkevää ammatillisesti tai taloudellisesti, saati että se olisi ollut helppo projekti, mutta silti…
-
Suorituspaineita
”Mieti tarkkaan, mitä toivot, koska se saattaa toteutua.” on joku viisas joskus sanonut. Ja kun olen tässä nyt aika monta vuotta urputtanut, että kun ei ole sitä omaa puutarhaa, niin joku tuolla ylhäällä ajatteli, että pistetääs tuolle nyt sitten tollanen puutarha, jos se vaikka lopettais valittamisen. Ja tämä tällainen ”puutarha” on siis suuri tontti tai piha, jossa ei ole mitään. Heinä kasvaa komeasti. Yksi vanha raparperi ja yksi vanha viinimarjapuska, mutta siinä se. On tässä ollut joskus perunamaa ja jotain istutuksia, mutta siitä on kauan. Vuoden 1968 ilmakuvassa tässä on ollut komeat viljelykset, mutta vuoden 1974 ilmakuvassa ne ovat jo suurelta osin hävinneet. Mutta voi toivoa, että se vanha puutarhamaa…
-
Suuntana omavaraisuus
”Suuntana omavaraisuus” on omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien projekti, johon minuakin nyt pyydettiin mukaan. Olin ensin vähän yllättynyt. Iloinen kyllä, mutta hämmentynyt. Jotenkin olen mieltänyt, että omavaraisuus on jotain suurempaa eläimineen ja peltoineen, ja tämä oma maalla eläminen on vähän sellaista puuhastelua, josta omavaraisuus on vielä valitettavan kaukana. Mutta jos ja kun sarjan nimi on ”suuntana omavaraisuus”, niin kyllähän minä blogeineni siihen raamiin aika hyvin mahdun. Se on nimittäin unelma, jota en ole ääneen uskaltanut edes oikein lausua. Olla mahdollisimman omavarainen, vaikka ihan täydelliseen omavaraisuuteen en ole pyrkimässäkään. Mullahan on aika hyvät puitteet, kun sähkö tulee ”omasta” vesivoimalasta, vesi ohi virtaavasta purosta ja puut lähimetsästä. Näistä lähtökohdista on aika hyvä lähteä kehittämään…
