-
ja taas mennään…
En ole menossa mihinkään konkreettisesti, mutta mieli menee jo kesään ja kuinkas muuten: viljelyksiin. Viime kesän kasvimaakatastrofin jälkeen olin jo päättänyt, että ei tänä vuonna, mutta kun on se puutarhahulluus… Viime vuonna ( ja jo aikaisemminkin ) olen kipuillut sen kanssa, että minulla ei näin vuokra-asujana ole omaa puutarhaa, jota voisin vuosi vuodelta rakentaa. Mutta se on taas kerran vain mieleni luoma kuvitteellinen este ja veruke. Olen nimittäin erittäin pätevä kehittelemään näitä syitä olla tekemättä jotain. Ja jos jotain saankin aikaiseksi, sisälläni on usein pieni tyytymättömyys, koska asiat voisivat olla vielä paremmin tai jotenkin eri tavalla. Kuvissa on viljelyksiäni muutaman vuoden takaa. Silloinkin olin koko ajan vähän…
-
Elonmerkkejä
Olin jo jonkin aikaa huomannut liikettä tuolla hiljaisella pihalla. Nykyisten vuokraisäntieni omistamalla hyljätyllä pientilalla. Ensin hävisivät auton romut. Sitten kaadettiin puskia. Ajattelin, että talo on saanut nyt sitten lopullisen purkutuomion. Mutta sitten sinne ilmestyikin pihaan hevoskuljetusvaunu ja aitaus! Taloon oli selvästi muuttamassa joku. Joku jolla on hevosia. Minun talooni! Siihen josta olin salaa aina haaveillut. Kerran jopa maininnutkin isäntäperheelle, mutta ei siihen kuulemma voinut muuttaa, Se oli niin huonossa kuonossa, eikä siinä ollut sähköä eikä vettä. Ensin ärsytti. Seisoin siellä pihassa kädet puskassa ja poljin jalkaani. Noin kuvaannollisesti ainakin. Sitten selvisi, että talooni muuttaakin entinen naapurini. Mies, joka käy kengittämässä nämä meidänkin hevoset. Mies, jonka valtavia työhevosia…
-
Kasvimaakatastrofi
Olen tässä odotellut tuulista poutapäivää, että voi nostaa sipulit maasta. Niiden olisi hyvä kuivahtaa tuulessa ulkona. Luovutin ja kävin hakemassa ne tuohon ruokapöydälle paperin päälle kuivumaan – ehdin juuri ennen sadetta. Tämä olisi katovuosi, jos elämä olisi omista viljelyksistä kiinni. Nyt tämä on vain kasvimaakatastrofi. Laitoin tänään kasvimaan alustavasti talviteloille, ja olisi itkettänyt jos ei olisi naurattanut. Kyllä sitä taas miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on? Ainakaan näissä viljelyksissä tuolla pellon laidassa. Kuten kuvista näkee, olen luovuttanut jo aikoja sitten ja kitkeminen on jäänyt. Ei huvittanut kitkeä penkkejä, jossa mikään ei kasvanut. Lähestulkoon kaikki epäonnistui, mikä enemmän mikä vähemmän. Aika moni juttu totaalisesti. Yleensä takuuvarma mangoldi ei…
-
Kesäkuulumisia
Viime kirjoituksesta on hujahtanut lähes kuukausi ja ainakin puutarhatöiden osalta se on mennyt vähän kesää odotellessa. Täällä on koettu useamman päivän kaatosateita ja lähes hallaöitä. Välillä on joutanut oikein työstämään ajatusta siitä, että mitä se pohjoisen kesä nyt oikein tarkoittaakaan. Aika monet kesän reunaehdot ovat nimittäin täyttyneet: on valoisia öitä, on vihreyttä ja vehreyttä, on linnunlaulua ja kukkivat tienpientareet. Mutta sitä kesäistä lämpöä ei ole juurikaan ollut. Vein oikein tuolin tuonne kasvimaan reunalle, että voin siellä sitten kitkemisen lomassa lepuuttaa väsynyttä selkääni, mutta sille tuolille ei ole ollut hirveästi käyttöä. Edes rikkaruohot ei kasva. Eikä siellä olisi edes tarennut istuskella. Aika monet istuttamani siemenet ovat joko uineet kaatosateiden…
