-
Jäähyväiset kesälle
Tunsin sen heti kun heräsin. Että oli kylmä. Silti vähän hämmästyin katsoessani ulos ja huomatessani, että maa oli kuurasta valkoinen ja mittari näytti kolmea pakkasastetta. Villatakki ympärilläni, mutta nilkat paljaana ja jalassa kesäiset puutarhakengät menin ulos toteamaan, että ainakin krassit olivat paleltuneet. Ja kurkut. Ehkä kosmoksetkin ennen kuin edes ehtivät kunnolla kukkia. Samettikukat olivat saaneet ohuen jääkuorrutuksen ja nurkan vesiastia oli jäässä. Tämä tuli nyt vähän liian yllättäen ja liian aikaisin. Kylmän ja myöhäisen kevään jälkeen sitä olisi toivonut pitkää ja lämmintä syksyä. Jotenkin sitä ajattelee, että se olisi reilua. Saisi ikäänkuin hyvityksen ikävästä keväästä. Mutta eihän se niin mene, ei luonnon kanssa voi neuvotella. Ja silti se…
-
Menneen talven lumet
Kirjoitin aluksi siitä, miten ärsyttää tämä jatkuva lumentulo. Kaivoin arkistosta sopivia lumikuvia, mutta näiden kuvien myötä meni teksti uusiksi. Kun katson noita kuvia, tunnen itseni niin ihmiseksi, enkä vaan voi valittaa. Miksi meidän on niin hemmetin vaikea elää hetki kerrallaan ja olla kiitollisia siitä, mikä on hyvin. Mietin sitäkin, osasinko noita kuvia ottaessani nauttia hetkestä. Lumisade ärsytti varmaan silloinkin ja moni muukin asia. Kun nyt katson taaksepäin, tajuan, millainen kultakimpale käsissäni olikaan. Tai viisi kultakimpaletta. Sydän melkein särkyy sitä muistellessani. Päivän lumiärsytykset sulivat tässä sohvalla istuessa väsymykseksi ja pieneksi haikeudeksi. Kun pienet arkipäiväiset ärsytykset nappaa mielestä kiinni, niistä kannattaa päästää irti, ärsyyntymisen tunteissa kun ei…
-
Istu alas, laske hartiat ja hengitä syvään
Valmistelen täällä lähtöä talvisesta Norjasta sateiseen ja tuuliseen Helsinkiin joulunviettoon. Mutta silti on mukavaa lähteä. Joulu läheisten kanssa on kuitenkin aina joulu läheisten kanssa, satoi tai paistoi. Olemme päättäneet, että lahjoja ei tänä vuonna osteta – ainakaan montaa. Mullahan on niitä syyskuisen villasukkatehtaani tuotoksia, joille pitää löytää sopivat jalat, mutta ehkä niitä ei lasketa. Tiedän myös, että siskoni on ostanut minulle kirjan, eikä se millään malttaisi olla kertomatta mikä kirja se on – vihjeitä tippuu joka puhelussa. Naurattaa, että vaikka me oltaisiin kuinka vanhoja, niin silti me ollaan tosi samanlaisia kuin joskus silloin lapsena. Mutta nautitaan joulusta ja muistetaan, että tärkeintä on yhdessäolo. Ei…
-
Yksi onnen avaimia, hyväksyminen
Yksi onnellisuuden avaimia on se, että hyväksyy asiat sellaisena kuin ne ovat ja tulevat. Myös negatiiviset. Niin kuin vaikka tämän kymmensenttisen uuden lumen, joka on tänään leijaillut taivaalta peittäen niin vaaleanvihreät koivut, kuin sini- ja valkovuokotkin (kuvat eivät ole tältä päivältä). Sitä pitää yrittää tietenkin muuttaa asioita, joihin voi vaikuttaa, mutta muuten hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat. Joitain asioita vastaan nyt vaan on ihan turha pullikoida. Omana (kaukana häämöttävänä) tavoitteena on, että oppisin ottamaan asiat vastaan arvioimatta tai arvottamatta niitä liikaa negatiivisiksi tai positiivisiksi. Jos nimittäin asennoidumme johonkin asiaan kovin negatiivisesti, ei se ainakaan helpota sen ratkaisemista. Molemmat, sekä tuo hyväksyminen että arvostelemattomuus, ovat muuten aika keskeisiä juttuja mindfullnessissa…
