Suuntana omavaraisuus
”Suuntana omavaraisuus” on omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien projekti, johon minuakin nyt pyydettiin mukaan. Olin ensin vähän yllättynyt. Iloinen kyllä, mutta hämmentynyt.
Jotenkin olen mieltänyt, että omavaraisuus on jotain suurempaa eläimineen ja peltoineen, ja tämä oma maalla eläminen on vähän sellaista puuhastelua, josta omavaraisuus on vielä valitettavan kaukana.
Mutta jos ja kun sarjan nimi on ”suuntana omavaraisuus”, niin kyllähän minä blogeineni siihen raamiin aika hyvin mahdun. Se on nimittäin unelma, jota en ole ääneen uskaltanut edes oikein lausua. Olla mahdollisimman omavarainen, vaikka ihan täydelliseen omavaraisuuteen en ole pyrkimässäkään.
Mullahan on aika hyvät puitteet, kun sähkö tulee ”omasta” vesivoimalasta, vesi ohi virtaavasta purosta ja puut lähimetsästä. Näistä lähtökohdista on aika hyvä lähteä kehittämään omavaraisuutta myös pidemmälle.
Suuntana omavaraisuus- sarjan idea on, että jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai julkaistaan omavaraisuuteen liittyvä juttu ennalta sovitusta aiheesta. Mukana ”ringissä” on useita aiheeseen liittyviä blogeja. Kirjoituksen loppuun linkitetään muut aiheesta kirjoittaneet blogit. Jos aihe kiinnostaa, sieltä löytyy paljon hyvää luettavaa.
Sarja käynnistyi tämän vuoden osalta jo helmikuun alussa, joten olen myöhässä aloituksen suhteen, mutta se ei varmaan haittaa. Joka kuukauden ensimmäinen maanantai tulee siis aiheeseen liittyvä postaus mutta muuten bloggailen niin kuin ennenkin, ja myös muusta kuin omavaraisuudesta. Toivottavasti vähän ahkerammin kuin viime aikoina.
Sarjan ensimmäisenä aiheena oli talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat.
Talven kuulumisista olen täällä kirjoitellutkin. Kun viime kesänä muutin tähän taloon, aika suurena kysymysmerkkinä oli, kuinka yleensäkään selviän täällä talven yli. Hyvähän tässä on kesällä asua, mutta miten selviän pimeästä kylmästä ja lumesta.
Tämä talvi on tarjonnut niitä kaikkia, ja vaikka välillä olenkin vähän jupissut, niin kaiken kaikkiaan olen selvinnyt kuitenkin erittäin hyvin. Yllättävänkin hyvin.
Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että kohtalo on heittänyt minut vähän väärälle kasvuvyöhykkeelle, niin joku tarkoitus tässä kuitenkin on. Jos mulla on paljon tavoitteita tulevalle kesälle, niin vielä suurempana tavoitteena voisi olla se, että ensi talvi kuluisi muuten kuin kesää odotellessa.
Talvi muodostaa niin suuren osan tätä pohjoista vuotta, että siitäkin pitäisi oppia nauttimaan. Täällä talviurheiluhullujen luvatussa maassa on joskus vaikea muistaa, että talvesta voi toki nauttia muutenkin kuin pulkkamäessä ja hiihtoladulla.
Jos miettii mennyttä talvea omavaraisuuden kannalta, niin omavarainen olen ollut ainoastaan mustikoiden, puolukoiden ja nokkosen suhteen. Mutta jos ajatusta omavaraisuudesta vähän laajentaa, niin myös puiden, veden ja sähkön suhteen.
Tulevan kesäkauden tärkeimpänä suunnitelmana on kunnon kasvimaan perustaminen. Nyt nuo muutamat kasvulaatikot tuntuvat jotenkin ihan liian pieniltä ja lapsellisilta, mutta saa nähdä.
Tässä pihassahan ei ole entisestä puutarhasta jäljellä kuin yksi ränsistynyt viinimarjapensas. Entinen kasvimaa on nyt pajukkoa, jonka kimppuun ei pelkän lapion voimalla kannata lähteä, mutta minulle on lupailtu tänne kaivinkonetta avuksi. Onni on kivat vuokraisännät.
Kasvihuone on suuri unelmani, mutta sitä tuskin vielä tänä kesänä tulee. Tai kuka tietää? Elämällä on tapana yllättää.
Lainavuohia tänne ei ensi kesänä tule, koska vuohet ja kasvimaa on nyt todettu erittäin huonoksi yhdistelmäksi niin paljon kun ne muuten tuovatkin elämään. Tuleeko hevoset, jää nähtäväksi. Toivottavasti ainakin käymään ja pyörittämään vähäksi aikaa lannoitetehdastaan, sekä tietenkin tarjoamaan terapeuttista läsnäoloaan – sitä kaipaan lantaakin enemmän :).
Hevosenlantaa on viime kesän jäljiltä aika hyvät kasat ja se on ainakin taatusti luomulaatuista. Sinnehän on kierrätetty myös ne viime kesän lehtikaalit ja – sellerit… Vähän harmittaa se, että en saanut tehtyä lannasta kunnon kompostia. Puutarhakompostin rakentaminen onkin ensi kesän suunnitelmissa.
Kanoja? Mun tekisi niin mieli hankkia kanoja, mutta saa nähdä. Tällä tilalla rakennuskanta on niin vanhaa, lähinnä kotiseutumuseotasoa, että kanalan perustaminen vaatisi melkoista urakkaa. Toisaalta tuli just mieleen, että vuokraisännillä taitaa olla kanala nyt tyhjillään… hmm. Jos kanat olisi täällä kesän ja talven siellä kanalassa? Siinä saattaisi olla ideaa.
Yksi tavoite on myös jatkaa tuon puron rannan siivoamista ja raivaamista. Tämä oma puroni on vähän isomman joen sivuhaara, ja siinä isommassa joessa on taimenia. Kaatuneet puut ovat aikojen saatossa melkein tukkineet tämän oman puroni, mutta jos sen saisi raivattua kunnolla, niin kuka tietää? Ehkä taimenet pääsisivät uimaan taas tähänkin.
No, suunnitelmat ovat suunnitelmia. En hakkaa niitä kiveen ja yritän nauttia elämästä. Annan elämän tapahtua. Tiedän nimittäin, että myös ne kivat ja nautinnolliset asiat voivat uuvuttaa ja muuttua stressiksi.
Mutta nyt ei muuta. Sarjan seuraava osa ilmestyykin jo ensi viikon maanataina. Silloin aiheena on eteneminen sekä blogin ja kirjoittajan historia ja esittely. Olen pitänyt blogia jo niin kauan, että monelle nämä saattavat olla tuttuja juttuja, mutta yritän kehitellä asiaan vähän uutta näkökulmaa. Ja ehkä tämän projektin myötä tänne ilmestyy myös uusia lukijoita – olette kaikki lämpimästi tervetulleita!
Tässä linkit muihin sarjan blogeihin. Lista on pitkä, mutta ajatelkaa, miten monet ovat aiheesta kiinnostuneita? Tosi paljon hyvää luettavaa! Ehkä tämä maailma vielä pelastuu?
Tsajut https://tsajut.fi/kuulumisia-ja-suunnitelmia/Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/02/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-1.htmlRiippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/01/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
16 Comments
Korkealan viheltäjä
Hienot puitteet ja en edes tiedä minkävärisenä olen kateudesta tuosta sähköstä. Ai niin ei sellaista ikävää kateutta vaan positiivista kateutta. Jos olisi virtaava uoma vieressä olisi tyrkyttämässä itseäni kylään kopioimaan voimalaitoksesi.
Vuohet eivät kyllä yleensä mahdu samalle tontille kasvimaan kanssa.
admin
Oma vesivoimalaitos on vähän sellainen norjalainen erikoisuus – täällä kun koskia riittää. Tuossa melkein vieressä on satavuotias voimalaitos, joka tuottaa edelleen sähköä aika useammalle tilalle ja talolle – tämä talo on rakennettu silloin aikoinaan laitoksen vahtimestarin asunnoksi.
Joo, vuohet olivat maailman suloisimpia, mutta ihan pitelemättömiä oveluudessaan ja ketteryydessään. Olinpahan omavarainen ainakin naurun suhteen, mutta kasvimaa ja ihan kaikki istutukset saivat kyytiä vaikka syömistä olisi kyllä riittänyt muutenkin.
Sus'
Jos sähköstä ei ole pulaa niin hommaa led-kasvatusvaloja, sinistä ja punaista, sellaisia levyjä ja pistä talven ajaksi sisäkasvihuone, mikäli tilaa on. Pitkän pimeän aikana voi sitten kasvatella tomaatteja, chilejä ym (itse hipihkönä tietty vihreää;D).
Kanoja onhauska seurata, olen asunut eräässä yhteisössä 4 v jossa oli muutaman kanan ja kukon yhdyskunta, hauskoja elukoita ja herätys kesäaamuna taattu;D
Omavaraisuus kuulostaa hyvältä tässä kerskakulutusyhteiskunnassa ja nyppii kapitalistia mikä on aina hyvä asia, hihiii, minä pikku kommunistin itu..
admin
Sähköstä ei ole pulaa, mutta tilasta vähän on. Enkä tiedä, tekeekö niin paljon tomaatteja mieli, että viitsisin niitä talven läpi kasvattaa. Muusta vihreästä ei ole niin kokemusta :).
Joo omavaraisuus on hyvä ja tulevaisuudessa myös yhä tärkeämpi juttu. Ryhdytään kuluttajista tuottajiksi. Vaihdantatalous kunniaan! Nykyään vaan julistetaan, että kaikki muuttaa kaupunkiin ja maaseutu tyhjenee. Ei se nyt mikään itsestäänselvyys ole, vaikka meille niin uskotellaankin. Mihin ihmeeseen jäi ne internetin mahdollistamat etätyöt, joista jossain vaiheessa niin puhuttiin? Tämä on kyllä aihe, josta pitää vielä kirjoittaa. Kyllä maalla voi asua, vaikka meille muuta uskotellaankin.
Mustakin on kovaa vauhtia tulossa kommunisti :D.
Urban Farming
Ehdottomasti pitää seurata blogiasi, niin ihanat puitteet sinulla on.
admin
Kiva juttu, tervetuloa lukijaksi!
Sanni / Riippumattomammaksi
Hei, mahtavaa kun lähdit mukaan <3 Nuo sinun puitteesi on kyllä uskomattomat, mielenkiintoista nähdä, miten suunnitelmasi etenevät! Tänä vuonna porukkaan on lähtenyt ihanan iso määrä väkeä, ja todella erilaisista lähtökohdista. Varmasti tulee ihan hurjan mielenkiintoinen "kausi", kun saa seurata niin erilaisia tarinoita.
Ihan samoin ajatuksin myös meillä touhutaan, täyteen omavaraisuuteen tai edes lähelle sitä ei ole aikomustakaan pyrkiä. Silti puuhastellaan kaiken aikaa jotain pientä ja toisinaan vähän suurempaakin omavaraisuusasteemme kohottamiseksi ja mielenkiinnolla samalla katsellaan, kuinka pitkälle se lopulta vie 🙂
admin
Hah, mulla on suuret suunnitelmat, mutta vain kaksi kättä ja palkkatyö… Mutta katsotaan. Onneksi täällä on aika helppo saada apua. Tosi mielenkiintoista päästä lukemaan muidenkin blogeja, mä kun olen viime vuosina jotenkin ajautunut tuonne ruotsalaiseen blogimaailmaan (en siis jostain ihmeen syystä Norjan…)
Olen nyt miettinyt tuota termiä ”omavarainen”. Aika vaikeaahan (vaikka ei toki mahdotonta) sitä on ihan omavaraiseksi ryhtyä, eikä se omalla kohdalla varmaan ole edes ihan realistista. Omavaraisuutta voisi pohtia myös kylän tai kotiseudun mittakaavassa. Vaikka ei kaikkea itse tuotakaan, mitä kaikkea voisi hankkia tästä lähiympäristöstä? Onhan näitä mahdollisuuksia monia, elämää pitää vain ajatella vähän uudelta kantilta.
Saila
Voi miten hauskaa, että bloggaat nyt tästäkin näkökulmasta! Ja heti täytyy sanoa, että mahtava juttu, että omavaraisuutta tulee ajateltua muustakin näkökulmasta kuin siitä tavallisimmasta oman ruuan kasvattamisesta. Oma sähkö, vesi ja puut ovat ihan mielettömän iso asia. Kasvun voimaa kasvimaallesikin!
Ihana kuva vuohista viettämässä lepohetkeä kuistilla 😀
admin
Tämä on tosi hyvä juttu – haastaa itseäkin vähän ajattelemaan uudesta näkökulmasta. Sitä paitsi sitä saa ihan uudenlaista motivaatiota, kun kuuluu vähän johonkin yhteisöön, eikä vaan yksikseen täällä Norjan metsissä nysvää…
Noi vuohet oli kyllä hauskoja – ottivat elämän rennosti…
Tuula/Maalaiskaupungin piha
Onpa mielenkiintoinen paikka. Jännä lukea minkälaiseksi paikkasi muotoutuu.
admin
Tämä on noin puutarhurin näkökulmasta aika ”neitseellisessä” tilassa, eli täällä ei ole minkäänlaisia kasvimaita tai kukkapenkkejä valmiina. On niitä joskus ollut, mutta ne pitää kaivaa tuolta pajukkojen alta esiin… Ainoat muistot menneistä asukkaista on tuohon puron rantaan perustettu oma pieni kaatopaikka…
Vaikka asun vuokralla, niin mulla on ihan vapaat kädet tehdä piha mieleisekseni, ja asua saan varmasti niin kauan kuin jaksan ja haluan.
Katsotaan, mikä tästä muotoutuu :).
satu
Ihan huikeat maisemat <3
Luomulaatuinen hevosenlanta on se, mitä itse parhaillaan kaipaan ja josta haaveilen. Tosin ikävää, että lehtikaalisi päätyi semmoiseksi 🙂
admin
Tässä on kyllä aika komeat maisemat ihan takapihalla – jaksan niitä edelleen joka päivä ihmetellä.
Täällä sitä hevosenlantaa olis vaikka kuinka. Se ei taida olla nyt talvella ihan luomulaatuista, mutta kesällä laidunkaudella kyllä kun hevoset on tuolla metsälaitumilla.
Mutta noin yleensä Norjassa kyllä ruiskutetaan peltoja ihan älyttömästi. Jopa pihassa kuljetaan roundup-tankit selässä ruiskuttamassa ihan tavallisia pihanurmikoita. Sikäli olen onnellinen tästä paikasta, koska tässä piha on (ainakin luulisin) aika luonnontilassa – varmuudellahan sitä ei voi tietää.
Irja
Hieno bloggaus ja mukavat kuvat. Omavaraisuus olisi ihanne, siihen liittyy vain muutamia muttia omalla kohdallani ja ne liittyvät eläimiin:) Nuo laatikot olivat viime kesänä testauksessa itselläni ja toimivat kivasti, tosin oli vain pari isompaa ja perunamaa… muutakin yritin mutta kurpitsat olivat väärän merkkisiä enkä saanut kun pari rupua:)
admin
Joo, ei munkaan omavaraisuus tule tarkoittamaan eläinten kasvattamista syötäväksi – ei vain luonnistu.
Kanoja voisin hankkia, että saisi munia.
Syön lihaa tosi vähän, mutta senkin vähän yleensä riistaa, jota täältä saa onneksi naapureilta ja jopa kaupasta.
Mutta omavaraisuus on tosi laaja käsite ja sitä kannattaa pohtia monelta kannalta.
Tietäisit miten monta kertaa kaiken raatamisen tuloksena olen saanut ne pari rupua :D. Sitten vaan uusi yritys!